No enpas oo saanut aikaiseksi jatkaa kirjottamista mutta nyt sitten jotain!

Oon alottanut taalla sellasen grafiitti maalauskurssin!ma oon aina tykannyt piirtaa ja maalata ja nuorempana olin monia vuosia kuvataidekoulussa jne. Se on yllattavan vaikeeta maalata silla spraylla!mutta harjotusta se vaan on!kaks paivaa oon maalannut mun opettajan kanssa seinalle!sita ennen vaan piirreltiin. On kiva herata aikasin ja suunnata studiolle ja sielta sitten kadulle maalaamaan!

Oon innostunut taalla monenlaisista asioista ja oon etta halusinkin jaada tanne kaupunkiin vahaksi aikaa!
Jakaisin siskon huoneen mun siskon kanssa ja taalla asuu myos meidan kaveri ja sen aiti. Se on siis niiden koti. Ja ihana koti onkin! Ne on innostunut sisustamisesta ja ihanat maisemat,iso vuori edessa jne.

Eli kaikki on hyvin tai ainakin pitais olla. Oon lihonut muutaman kilon ja se on nyt ollut mulle mukamas niin kauhee juttu. Mutta yritan olla katsomatta peiliin ja syoda nyt terveellisesti. Joka paiva ollaan tehty detox mehua  :)

Kirjoittelen pian lisaa! :)

ai olen jattanyt tan blogin vahan tauolle..tai siis en ees oikeestan jaksanut aloittaa..mutta en tieda onko talla ees lukijoita joten voisin kayttaa tata ikaan kuin paivakirjatyylisena itselleni:)

eilen oli vahan huono paiva...en vaan jaksanut tehda mitaan...halusin menna tanssitunnille mutta en saanut lahdettya kunnes oli jo liian myohaista ja sit ajattelin menna kuntosalin tunneille mutta nekin jaivat kun en vaan paassyt sangysta ylos...en tieda mika mua niin vasyttaa....vai masentaa..en oikeen ymmarra itseani nyt..koska olin nukkunut  koko paivan  paadyin ottamaan pari unitablettia jotta nukkuisin yon yli.mutta nyt aamulla vasyttaa taas..mutta ei siina auta kai muu kun vaan lahtea liikkeelle vaikkei huvittaisi muuten tasta jaa ikava kierre ja nouseminen muuttuu vaan vaikeammaksi..ehka mua masentaa aurinkoinen ja lammin saa ulkona..en tieda...toivottavasti teilla menee paremmin:)

argggghhhhhhh

Aiii tanaan paiva on mennyt aika ahdistuksessa.. En tieda mika mut saa niin hermostuneeksi mutta haluaisn vaan syoda syoda syoda!Aloitin hyvin muroilla maidolla ja kahvilla ja sen jalkeen salaattilounas jonka kruunasin kahvilla ja puolikkaalla leivoksella.Se jalkeenn ostin sipsiussin ja karkkeja.ja siihen se on jaanyt onneksi viela mutta tuntuu etta haluisin pysahtya joka kioskille ja ostaa aivan kaiken...Naa viime paivat on mennytkin vahan niin.

Kyllahan ma tiedan mika mua ahdistaa. Oon jaamassa tanne yksin kun mun sisko lahtee pois. Se pelottaa vahan ja kaikki tuleva kun en tieda missa itse haluan olla. Pelottaa alottaa alusta muualla. Myos se etta ei ole enaa mun siskoa tukena. Tosin meilla on kylla aika vaikea suhde ja en tieda tekeeko meidan seura toisillemme aina hyvaa. Luulen etta on ihan positiivistakin olla erossa. Asumme yhdessa ja mua stressaa naa kaikki kamppaasiat kun en tieda missa tuen asumaan. Tai missa haluaisin asua. Oon todella huono paatoksentekija.

                             

   

On siis myos helpottavaa etta ei enaa olla yhdessa. Ollaan oltu niin tiiviisti yhdessa naa viime ajat.Ja pian me kuitenkin nahdaankin kun menen tapaaman hanta parin viikon paasta. 

Nyt kuitenki nauttimaan kahvitteluhetkesta siskon ja ystavan kanssa. <3

KuViA!!!

kuvia paikoista joissa olen asunut:)

RUOKA-viha rakkaus suhde!

Luulen etta ongelmani syomisen kanssa alkoivat kun olin noin 16-vuotias. Tosin terapeuttini yritti kyseenalaistaa sita kun kerroin etta lapsena lempiruokani oli ruisleipa, porkkanaraaste ja salaatti!En pitanyt leivonnaisista,en kakuista,suklaasta... Hanen mielestaan taustalla olivat aitini mieipiteet eivatka omani. Aitini oli ylpea hoikista tyttaristaan joiden kylkiluut nakyivat ja naapurin tytot olivat paljon isompia.

Kuitenkin juuri kuudentoista ikaisena lahin ulkomaille vaihtoon. Yksinaisyyden tunne ja muu ahdistus alkoivat nakya suklaapatukoiden syomisena ,nutellapurkkien tyhjentamisena jne..Isantaperheeni ei tykannyt ruoanlaitosta joten ateriani olivat yleensa joko leipaa tai pannukakkuja. Tasta seurauksena lihoin ensimmaista kertaa elamassani. Luulen etta lihoin noin 5 kiloa ja olin normaalipainoinoinen kuitenkin huomattavasti tukevampi kuin vaihtoon lahtiessani. Itse en lihmomista ymmartanyt kunnes palasin Suomeen ja siskoni ja aitini kauhistelivat vatsaani kun meinasin laittaa paalleni uuden napapaidan. Kun ymmarsin lopulta etta olin lihava(!) jarkytyin suunnattomasti mutta en ethnyt asialle mitaan. Vasta noin vuoden paasta tasta alkoin laihduttainen painonvartijoissa ja sen jalkeen ateriani supistuivat minimiin tai jaivat pois kunnes olin niin laiha etta hiukset tippuivat paasta ja olin aina kymissani jne. Olin itseeni todella tyytyvainen. Kaikki vaattet nayttivat hyvilta ja e tuntenyt missaan inhottavia rasvakertymia ja jenkkakahvoja. Taas kauhistuin vahan laihuudestani kun palasin kesan jalkeen suomeen ja talla kertaa siskoni kauhisteli lantiottomuutaani ja liian hentoa olemusta. Aitini taisi kuitenkin olla tyytyvainen hoikkaan tyttareensa.

 Tasta alkoi siis vuosia kestanyt kierre laihtumumsineen lihomisineen,paastoja,syomattomatyytta ,ahmimista jne. Talla hetkella kayn terpiassa ja psykiatrilla seka sairaalan ravitsemusryhmassa jne jne. Haluaisin toisaalta taas olla LAIHA!Ja toisaalta taas paasta tasta kaikesta eroon,olla vaikka vahan lihavampi mutta ei enaa tuntea syyllisyytta ja pahaa oloa syomisesta,olla fyysisesti terve ja jaksava.
LUULEN ETTA HALUAN TATA LAKIMMAISTA ENEMMAN. Mutta vaikeaa se on kaikkien vuosien jalkeen. Haluan vaan pitaa itsestani. Tuntea etta olen jonkun arvoinen. Kiloista huolimatta.Ymmartaa siis oman arvoni seka toisten .En tuntea alemmuutta enka ylemmyytta ja vaan elaa ja nauttia pienista asioista... Toivon etta pikku hiljaa onnistun.

Mina

Halusin aloittaa oman blogini kirjoittamisen koska ajattelin kirjoittamisen auttavan  selkiyttamaan ajatuksia ja jakamaan ja kokemuksia muiden kanssa. Olen tosiaan asunut pois Suomesta jo lahes kymmenisen vuotta, Aan ja on pisteet puuttuvat mutta alkaa sen antako hairita!

Vaikeuksia elamaan tuos syominen,syomattomyys ja ahmimiskohtaukset ja siita seuraava ahdistus ja syyllisyyden tunteet jne.
Muutenkin olen vahan eksyksissa mita elamassani haluaisn tehda, Paljon on kuitenkin tullut elettya ja koettua naiden vuosien aikana. Luulen etta en kuitenkaan ole osannut nauttia kaikesta niin kuin olisi kuulunut vaikka olen ollut niin etuoikeutettu monessa suhteessa. Eli siis ajattelin kertoa kuulumisiani ja kasitella ajatuksiani ja tunteitani talla palstalla. Enemman kirjoitan itseni takia mutta jos jotain kiinnostaa lukea tai kommentidakin niin olisi myos mukavaa vaihtaa

ajatuksia!:)